5.2.2017


Näin yöllä unta yksin järvenselällä kellumisesta, vesi oli lämmintä ja kannatti minua kuin höyhentä aalloilla.

Kelluin silmät kiinni, niinkuin elävässä elämässäkin on tapanani, mutta vihdoin silmät avatessani näin taivaan muuttuneen yöksi; näin huikaisevan linnunradan, tummantummansinisen, ja galakseja, tähtikuvioita, kaikki kirkkaina ja selkeänä kuin avaruudessa.

Ihmettelin tuota näkyä, mietin näkeekö kukaan muu samaa. Kuljetin katseeni taivaanrantaan ja siellä loimusi revontulet, levottomat vihreät, hulmuavat pyörteet.

Uin vitevin vedoin rantaan jossa asuntovaunussaan nukkui äitini; maltoin tuskin odottaa että saan hänet hereille ja ulos, katselemaan ja ihailemaan näkymää jota ei taatusti koskaan ollut nähnyt.

Rantaan kahlatessa kuitenkin, taivas vetäytyikin umpeen, raskaan harmaan pilvipeitteen taa, tähdet hävisivät, revontulet hukkuivat.

Oli aivan turhaa edes yrittää kuvailla mitä äsken olin kokenut.


8.1.2017

Ulkoilua lumipyryssä




"Klisee"


"Ja kahdeksantena päivänä hän lepäsi ja loi uuden blogin."

Eli uusi vuosi, uusi blogi.

Pohdiskelua, päiväkirjaa, kuvaa ja sanaa.